Ravintolassa käynti olikin melkoisen mielenkiintoista kasvissyöjän silmin. Kävimme viikonloppuna syömässä Fransmannissa ja täytyy kyllä sanoa, että vaihtoehtoja ei juurikaan ollut. Alkuruokapuolella oli tasan yksi kasvissyöjälle sopiva vaihtoehto, mutta kyseinen "vihersalaatti" kuulosti niin mielikuvituksettomalta, että päätin jättää sen väliin. Kenties olisi ollut mahdollistaa koostaa jonkinlainen toiveiden mukainen alkuruoka, mutta aikataulumme tiukkuuden vuoksi annoin asian olla.

Pääruokapuolella vaihtoehtoja oli neljä. Maa-artisokkapannacotta kuulosti todella herkulliselta, mutta ystävällinen tarjoilija vinkkasi, että se ei ole erityisen täyttävä annos. Kovin nälkäisenä päädyin valitsemaan annoksen nimeltä tattitortellonia kermaisessa kastikkeessa, tässä kuva: (nälissäni ehdin jo haarukoida annosta ennen kuin muistin kaivaa kameran esiin ;> )

Annos oli kovin yksinkertainen, mutta kuitenkin maukas. Silti minua ihmetyttää kovasti, että miksi kasvissyöjille ei ole ravintolassa tarjolla vähän parempia, kalliimpia vaihtoehtoja? Kasvissyönti ei välttämättä tarkoita sitä, että haluaa syödä mahdollisimman edullisesti halpoja raaka-aineita, vaan myös kasvissyöjä voi haluta jotain hienompaa. Mikä olisi vaikkapa kasvisruokailjan vaihtoehto naudan sisäfileepihville?

 

///

Viikonlopun mökkireissuun kuului myös grillailua. En ole koskaan tykännyt tykännyt makkarasta, joten yleensä olen grillaillut lähinnä kanaa. Ajatuksena oli aluksi grillailla täytettyjä paprikoita (kiitos tästä vinkistä), mutta lopulta heittäydyin tylsäksi ja laiskaksi, ja valitsin grilliin pakastekasvispihvejä ja tofua! No, kasvispihvit eivät olleet ehkä mikään viisain idea, sillä ne hajosivat ja jäivät ritilään kiinni. Ihan syömäkelpoisia niistä kuitenkin tuli, ja niissä oli mukava grillin maku. Myös grillattu tofu oli ihan hyvää, joskin niitä olisi voinut hieman maustaa.

Olipa muuten miun tämän kesän ensimmäiset grillailut, parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Ja psst, makkarat oli isännän, ei minun ;)

 

Lihattoman Lokakuun ensimmäiset kaksi viikkoa ovat menneet mahdottoman nopeasti. Lihaton ruokavalio ei ole vaatinut erityistä ponnistelua, suurta vaivannäköä tai nälän näkemistä. Sen sijaan se on tarjonnut uudenlaista innostusta ruoanlaittoon ja erilaisiin, uusiin raaka-aineisiin. Ja mikä parasta, olen pysynyt lihattomuudessa sataprosenttisesti!

Tässä katsaus uusiin tuttavuuksiini, jotka jäävät taatusti ruokalistalleni:

 

1. Quinoa / kvinoa

"Kvinoa on eteläamerikkalainen hiilihydraattipitoinen ruokakasvi. Se ei ole heinäkasvi kuten viljat, mutta sitä käytetään ruoanvalmistuksessa viljojen tapaan. Sen lehtiä voidaan syödä lehtivihanneksen tapaan. Kvinoan tunnetuimpia sukulaisia ovat jauhosavikka, punajuuri ja pinaatti." (Lähde: Wikipedia)

Käytin kvinoaa ruoanvalmistuksessa riisin sijasta. Se on pienikokoista raetta, jossa on riisistä poiketen rapsakkaa purutuntumaa. Todella täyttävää; vielä kahdenkin tunnin päästä ruokailusta tuntui kuin olisi juuri syönyt. Maku ei ole juuri riisiä kummoisempi, vaatii siis maustamista.

2. Alpro Soya luomutofu

Vaikka aikaisemmin tyrmäsin soijan lähes täysin, uskon kuitenkin luomuun ja vastuulliseen tuottamiseen. Sain loistavan vinkin luomutofusta, ja tykästyinkin siihen kovasti. Tofu on mukavan miedon makuista, helppo maustaa oman maun mukaan sekä se taipuu ruokalajiin kuin ruokalajiin. Huvitti muuten kaupassa käydessäni, kun kysyin noin 30-40 vuotiaalta työntekijältä, että missähän teillä mahtaisi olla tofua. Vastaus kuului hyvin hämmentyneellä äänellä "siis mitä se on???", aivan kuin olisin kysynyt jotain kovin erikoistakin. En minäkään ollut aikaisemmin maistanut tofua, mutta luulin, että kaikilla on silti jonkinlainen käsitys siitä. Tulipa sitten valistettua myyjää lyhyellä tietoiskulla soijasta!

3. Luomusoijapalat

Loistava tuote ruokiin, joihin tavallisesti laitettaisiin jauhelihaa! Hyvää myös sellaisenaan esimerkiksi maustamattomaan jogurttiin sekoitettuina ja makean nälän yllättäessä melkoisia herkkupaloja siirapin kanssa ;)

///

Nyt parin viikon lihattomuuden jälkeen kävelen kaupassa jo automaattisesti liha- ja einesosastojen ohi. Olen löytänyt paljon mielenkiintoista kokeiltavaa kuluttaessani aikaa kaupassa tutkiessani tätä minulle uutta maailmaa. Löysin jopa paholaisen hilloa, jota olen himoinnut kotiin jo pari vuotta!

Ehkä ihan kaikki ei ole sujunut niin kovin täydellisesti. Kaikki kokeilemani ei ole ollut automaattisesti hyvää, vaan olen kehittänyt makuja vähitellen, juurikin kokeilun kautta. Esimerkiksi Jalotofun marinoitu- ja kylmäsavutofut olivat maultaan melkoinen pettymys; ensimmäinen maistui aivan liikaa nakeilta (joista en ole koskaan pitänyt) ja jälkimmäinen oli niin voimakkaasti savuinen, että mieleen tuli lähinnä hartaasti turvesavun voimin kuivatettu skottiviski.

Tavallaan ajatus lihasta on alkanut jopa kuvottamaan. Tällä hetkellä en ole varma, pystynkö jatkamaan lihansyöntiä kahden viikon päästä.

///

 

Tämä oli herkkua, nam! Alpro Soya - luomutofua (yrteillä maustettua), risottoriisiä, kantarellejä, puolikuivattua tomaattia, parmesaania ja paholaisen hilloa. Kaverina kaali-paprikasalaattia, joka tarttui valmiina mukaan kaupan "lihatiskiltä".

 

Ja hei, allekirjoittanutta myös saa heittää ideoilla, joita voisi ottaa kokeiluun ja esitellä blogissa! :)

Ensimmäisen päivän ruoka valmistui hyvin yksinkertaisista perusraaka-aineista. Pohjana käytin kasvikset.fi -sivustolta löytyvää "Peruna-fetasalaatti" -ohjetta, jonka muokkasin mieleisekseni. Melko kevyttä syötävää, tuli syömisen jälkeen pian uudestaan nälkä.

5-6 kiinteää perunaa

3-4 kananmunaa

4 tomaattia

puolikas kurkku

100g fetajuustoa

1 sipuli

pinjansiemeniä

mustapippuria

kuivattua basilikaa

balsamicosiirappia

Keitä perunat. Perunoiden keittyessä paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla kauniin värisiksi. Kuori, pilko ja paista sipuli kevyesti. Voit maustaa paistetun sipulin esim. mustapippurilla. Pilko tomaatti ja kurkku. Kun perunat ovat kypsiä (älä keitä liikaa jotta ne on helppo leikata!), paloittele ne haluamaasi muotoon. Laita kananmunat kiehumaan noin kymmeneksi minuutiksi, voit keittää ne perunan keitinvedessä. Paloittele kananmunat, ja laita kaikki ainekset tarjoiluastiaan. Ripottele päälle kuivattua basilikaa, koristele annokset balsamicosiirapilla.

///

Toisen eli tämän päivän ruokana oli papupihvit riisin kera. Tarkoitus oli soseuttaa pavut tuliterällä soseuttimellani, jota nyt olisin siis ensimmäistä kertaa kokeillut, mutta mokoma vehje ei suostunut käynnistymään lainkaan. Toivottavasti en ole hukannut takuukuittia :( Pihvien rakenteesta tuli kuitenkin hyvä, vaikken papuja päässytkään soseuttamaan.

Nämä olivat ruokaisia ja maukkaita, ja reseptiä on tosi helppo muokata omanlaisekseen!

Papupihvit:

2 tlk papuja (esim. kidney- ja valko)

2-4 rkl yrttitomaattisosetta

1 sipuli

1 kananmuna

1,5 dl vehnäjauhoja

kuiv. basilikaa

meiramia

mustapippuria

Tabascoa

 

Jos haluat soseuttaa pavut, sekoita jo soseutusvaiheessa joukkoon tilkka yrttitomaattisosetta. Jos et halua soseuttaa, sekoita keskenään pavut, muutama ruokalusikallinen yrttitomaattisosetta, kananmuna, paloiteltu ja kuullotettu sipuli sekä mausteet oman maun mukaan. Sekoita hyvin. Muotoile seoksesta pihvejä ja paista pannulla. Voit parannella pihvien muotoa pyöreämmiksi heti kun olet laittanut ne pannulle. Paista pihveihin hyvä paistopinta.

Keitä riisi vähäisessä vedessä. Kun vesi on haihtunut pois, lisää loppu yrttitomaattisose riisin joukkoon ja kiehauta nopeasti. Lisukkeeksi esimerkiksi kirsikkatomaattia, fetajuustoa ja balsamicosiirappia, tai mieleistäsi salaattia.

Ostin kokeilumielessä pussillisen soijasuikaleita. Pussin hinta yllätti positiivisesti edullisuudellaan, sillä olin kuvitellut soijan maksavan useita euroja lihaa enemmän. Pulitin 250 gramman pussista soijasuikaleita 2,99 €. Tein suikaleista nopean kastikkeen tarkoituksenani lähinnä vain maistaa soijaa yksinkertaisimmillaan. Uuteen ruokaan tutustuessani mietin, mistä lautasellani oleva proteiinin lähde mahtoi olla peräisin. Pikaisella googlettamisella selvisi, että soija ei kasva lainkaan Suomessa, joten Suomessa käytettävä soija tuodaan aina ulkomailta. yleensä Etelä- ja Pohjois-Amerikasta. Ei mitään lähiruokaa siis.

Seuraavaksi koko Lihattomalta Lokakuultani meinasi pudota pohja. Kaikki suuret suunnitelmani lihan korvaamisesta soijavalmisteilla lensivät roskakoriin. Mitä enemmän keräsin tietoa, sitä enemmän epäkohtia havaitsin. Sinä, joka olet elänyt samanlaisessa pimennossa kuin minä, tässä se nyt tulee: soijan viljely tuhoaa sademetsiä. Soijan viljely tapahtuu yleensä äärimmäisen huonoissa, orjuuteen verrattavissa työoloissa, se on aiheuttanut ilmastonmuutosta, saastuttanut vesistöjä ja maaperää, tehnyt metsäkadon lisäksi maasta viljelykelvotonta ja ollut vaaraksi uhanalaisille eläimille. (WWF) Lista on pitkä ja surullinen. Soijaa viljelevät ihmiset raatavat lähes ilmaiseksi, pakotettuina yötä päivää, jotta eläintuottajat saavat halpaa rehua eläimilleen, jotta me kuluttajat saamme kohtuuhintaista lihaa ruokapöytäämme yleensä niin paljon, että osa siitä menee suuri osa hukkaan.

Muistelin lukeneeni, että soijaa käytetään lähinnä eläinten rehuna. Tämä pitää paikkansa; WWF:n mukaan jopa yli 80 prosenttia koko maailman viljellystä soijasta syötetään eläimille. Siis niille samoille maatilan possuille ja lehmille, joiden elinkaari päättyy lihatiskille ja sitä kautta vielä jonkun nälkäisen paistinpannulle. Suomessa tilanne on siitä hyvä, että tuotantoeläimille syötetään pääasiassa viljaa, mutta mitä käy jos (ja kun) geenimanipuloitu soija valtaa Suomenkin rehumarkkinat? Kuluttajana et voi edes tietää, onko syömäsi nauta tai muu eläin ruokittu geenimanipuloidulla rehulla; sitä kun ei tarvitse pakkauksessa ilmoittaa.

Mietipä seuraavaa: Ostat kotipaikkakuntasi lähellä tuotettua lihaa, siis lähiruokaa. Tunnet tekeväsi hyvin, sillä lähiruokaa ostamalla säästät muun muassa polttoainekuluja ja tuet paikallista yrittäjyyttä. Mutta lihapa onkin ruokittu Brasialista Suomeen tuodulla geenimanipuloidulla soijalla. Onko niin sanottu lähiruokasi enää lähiruokaa, kun sitä ei ole ruokittu lähiruoalla?

Kasvissyöjät puolustelevat soijansyöntiään sillä, että heidän osuutensa soijan kulutuksesta on niin pieni. Kasvissyöjiä on Suomessa arviolta noin 3-5 prosenttia aikuisväestöstä, muualla maailmassa kuten erityisesti Aasian maissa toki enemmän. Kasvissyöjien määrä on kuitenkin vähäinen suhteessa koko väestöön, joten luonnollisesti myös heidän käyttämänsä soijan määrä on vähäinen. Mutta entä jos kaikki ryhtyisivät kasvissyöjiksi ja korvaisivat lihan soijavalmisteilla? Soijaa viljeltäisiin edelleen paljon, ehkä enemmänkin ja viljelyyn liittyvät ongelmat kasvaisivat entisestään. Mielestäni soija on juuri tästä syystä äärimmäisen epäeettinen ja -ekologinen vaihtoehto korvata liha, sillä siitä ei ole pysyväksi ratkaisuksi.

Soijaa voisi viljellä tietysti myös vastuullisesti, muun muassa käyttäen jo valmiiksi viljelykelpoisia, hakattuja maita. Lihantuottajat voisivat ostaa soijaa vain vastuullisilta tuottajilta. Mutta tässä maailmassa kilpailu on aivan liian kovaa, ja tuottajat kokevat, ettei heillä ole vaihtoehtoa. Kun kuluttajat vaativat kovaan ääneen mahdollisimman halpaa lihaa välittämättä lainkaan siitä, minkälaista toimintaa he jokaisella ostokerrallaan tukevat, eivät tuottajat voi kuin todeta myhäillen vastaavansa kysyntään.

WWF ei suosita soijan boikotoimista, sillä se tärvelisi Brasilian kaltaisten maiden kehitystä. Soijan boikotoiminen olisikin hyvin haastavaa, sillä noin 60-70 prosenttia käyttämistämme elintarvikkeista sisältää soijaa jossain muodossa. Se mitä aion itse tässä kohtaa tehdä on, että hylkään ajatuksen lihan korvaamisesta soijatuotteilla. Sen sijaan pyrin panostamaan kotimaisiin vihanneksiin ja kasviksiin, ja huomenna saattekin ensimmäisen varsinaisen ruokapostaukseni siitä, mitä tänä iltana itselleni ruoaksi loihdin!

 

Lue lisää: http://www.wwf.fi/www/uploads/pdf/sademetsaa_lihatiskilla.pdf

Mistä on hullut ideat tehty? Hetken mielijohteesta, lapsellisesta uhmakkuudesta, uteliaisuudesta, kenties halusta haastaa itsensä aina uudelleen ja uudelleen?

Laiskottelin keskiviikkoiltana tapojeni mukaisesti sohvalla tuijottaen televisiota, kun päämäärätön kanavasurffaukseni tuotti tulosta. Docventures. Food Inc. Lihaton Lokakuu. Päässäni alkoi raksuttaa. Pystyisinkö todella vaikuttamaan omalla kulutuskäyttäytymiselläni oman terveyteni lisäksi myös muiden terveyteen? Voisinko vaikuttaa markkinoiden tarjontaan luomalla uudenlaista kysyntää? Entä kykenisinkö itse elämään ilman eläinperäistä proteiinia, josta nykyinen ruokavalioni suurelta osin koostuu? Docventuresin Lihaton Lokakuu -tempaus herätti sisäisen seikkailunhaluni, joten päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja ottaa haasteen vastaan. 

Vaikka pidän ruoanlaitosta, hektinen arki ajaa yleensä valitsemaan vaihtoehdoista nopeimman ja vaivattomimman. Löydän itseni useasti einestiskiltä valitsemasta natriumglutamaatilla maustettua teurasjätettä, jonka voi helposti ja mukavasti valmistaa mikroaaltouunissa vain muutamassa minuutissa. Jos aikaa on aavistuksen enemmän, ostoskorista löytyy usein valmiiksi marinoitua lihaa - miltähän sekin maistuisi ilman lihan maun peittävää marinadia? Surullisinta on, että joka ainoa kerta, kun haluan säästää omaa aikaani, tuen lihan tehotuotantoa, eläinten huonoja oloja ja kohtelen omaa kehoani kaltoin.

Onko tällainen ajan ja rahan säästäminen kuitenkaan järkevää pitkällä tähtäimellä? Jos näkisin päivittäin vähän enemmän vaivaa ja laittaisin muutaman euron lisää ruokaostoksiini, saattaisin pysyä terveempänä ja hyvinvoivampana pidempään. Ruoka kun nyt vain sattuu olemaan äärimmäisen tärkeä kehon polttoaine - eihän kukaan halua tuhota autonsakaan moottoria tankkaamalla siihen vääränlaista bensiiniä.

Millä sitten ravitsisin kehoni näiden lokakuisten 31:n päivän ajan? Kaurapuurolla ja porkkanoilla? Säilyisinkö ilman lihaa edes hengissä, vai onnistuisinko kuihduttamaan itseni tässä yltäkylläisyyden maassa? Kärsisinkö anemiasta tai vitamiinien puutoksesta? Tutkin aihetta ja huomasin ilokseni, että internet suorastaan pursuilee erilaisia kasvisruokaohjeita. Moni tuttu liharuoka on helppo muuntaa kasvisruoaksi yksinkertaisesti korvaamalla liha jollain muulla proteiinin lähteellä, kuten esimerkiksi soijarouheella tai tofulla. Useat vaihtoehdot kuulostavat jopa maukkaammilta kuin tavalliset liharuokavaihtoehdot ja ovat taatusti myös terveellisempiä - miten se oikeastaan edes voisi saada minut voimaan huonosti?

Aikomukseni ei ole suinkaan ryhtyä täyspäiväiseksi kasvissyöjäksi. Aion lokakuun jälkeen jatkaa lihasta nauttimista, mutta toivon, että tuleva kuukausi opettaa minua tekemään sen kohtuudella. Jatkossa valitsen muutamana päivänä viikossa kasvisruokavaihtoehdon ja lihaa syödessäni huolehdin, että se tulee vastuullisilta tuottajilta. Ehkä myös minä ja yli 16000 muuta Lihattomaan Lokakuuhun osallistujaa saamme aikaan pysyviä muutoksia ihmisten asenteissa ja kulutuskäyttäytymisessä. Muistakaa, että tarjonta vastaa aina kysyntää - näyttäkää mitä oikeasti haluatte!

Jatkan alkanutta tutkimusprosessia ja valmistautumista koitokseen.

 

Lue lisää Lihattomasta Lokakuusta Facebookista ja liity mukaan: https://www.facebook.com/events/516481648435327/?fref=ts